Äänenmurros - mitä siinä tapahtuu?

Murrosikä alkaa noin 8-13-vuotiaana, jolloin kehossamme tapahtuu monenlaisia muutoksia. Nämä liittyvät vahvasti kasvuun ja aikuiseksi kehittymiseen. Yksi näistä muutoksista on äänenmurros.

Äänenmurroksessa äänihuulemme kasvavat kurkunpäässä pituutta eivätkä aina tottele aiempia käskyjä, mitä aivomme antavat, enää samalla tavalla. Tämä saattaa tuntua oudolta ja kuulostaa meistä hassulta. Kyseessä on kuitenkin aivan normaali ilmiö.

Äänenmurros pojilla

Äänenmurros alkaa pojilla noin 13-14-vuotiaana, mutta voi alkaa aiemmin tai myöhemminkin. Sen alkaminen on hyvin yksilöllistä. Äänenmurros alkaa melko usein äänen käheytymisenä ja monenlaisina 'ääniongelmina'. Ääni saattaa yhtäkkiä nosta korkeuksiin ja sitten palautua normaalille puhetasolle. Murrosiässä nämä muutokset lisääntyvät toisilla jopa niinkin paljon, että puhuminen ei tunnu enää niin mukavalta, varsinkaan kovalla äänellä puhuttaessa.

Aiemmin ollaan oltu sitä mieltä, että äänenmurroksessa ei pitäisi laulaa lainkaan ja yhä tänä päivänäkin jotkut ammattilaiset suosittelevat laulamisen vähentämistä tai lopettamista äänenmurroksen ajaksi.

Itse laulupedagogina ajattelen niin, että samalla tavoin kuin muukin liikunta venyttää lihaksiamme ja pitää ne vetreinä, niin laulaminen jumppaa äänihuuliamme. Voit aivan hyvin laulaa äänenmurroksen läpi ja hoitaa laulamalla äänihuuliasi. Siihen ei ole mitään estettä eikä laulaminen tee äänihuulille pahaa, päinvastoin. 

Äänenmurroksen aiheuttamaan korkealle hetkellisesti nousevaa ääntä sanotaan 'kukoksi' sen kiekaisuksi kuulostavan äänen takia. Näitä kukkoja voi sattua myös ammattilaisillekin, jos laulajan suuret lihakset (vatsa- ja selkälihakset) eivät ole riittävän hyvin mukana laulamistapahtumassa tai laulaja on juuri sairastanut flunssan tai sairastumassa siihen tai johonkin muuhun hengitysteiden tulehdukseen.

Tässä esimerkki kukosta tenorin laulamassa aariassa:

Entäs tytöt?

Tyttöjen äänenmurros ei ole yhtä kuuluva kuin pojilla. Äänenmurroksen alkuun liittyy hyvin usein samanlaisia piirteitä kuin pojillakin eli ääni väsyy ja käheytyy helposti. Ääni muuttuu jonkin verran murrosiän aikana ja varsinkin kuukautisten aikana ääni saattaa tuntua paksummalta ja möreämmältä kuin muulloin. Joillakin tytöillä ääni saattaa madaltua enemmänkin alttomaiseksi, mutta noin keskimäärin äänenmurrosta ei yleensä kovin helposti huomaa ja se tapahtuu pidemmällä aikavälillä. 

Naisen ääni voi muuttua vielä myöhemminkin vanhetessa. Varsinkin laulajien kohdalla tämän huomaa siitä, että nuorena helposti laulettavat korkeat äänet voivat vanhetessa tulla hankaliksi laulaa ja moni laulajista vaihtaakin äänialaansa, 'fakkiaan', vanhetessaan esim. sopraanosta mezzosopraanoksi ja jopa altoksi. Naisen äänen muuttumiseen vaikuttaa voimakkaasti hormonitoiminta läpi elämän ja hormonitoiminnan päättyessä ääni voi käheytyä jälleen helpommin.

Edellä mainittu videoesimerkki voi tapahtua myös naisille. Usein tämä johtuu siitä, että keho ei ole laulutapahtumassa riittävän hyvin mukana ja laulaminen tapahtuu paljolti kurkunpäällä. Näitä 'kukkoja' käy jokainen laulaja jossain elämänvaiheessa läpi. Laulaminen on hyvin kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa koko keho tekee töitä.

Jostain syystä näistä äänensärkymisistä 'voice break' on nykyaikana tehty tavoiteltava asia ja monet laulajat matkivat luullen niiden olevan laulamiseen liittyvä tehokeino.

Tässä muutamia vinkkejä kaikille äänenhuoltoon:

1. Juo riittävästi vettä pitääksesi äänihuulet kosteina. Koeta olla kröhimättä äänihuulten välille tulevaa limaa, vaan niele se mieluummin.

2. Laula muiden mukana niillä korkeuksilla kuin se tuntuu hyvältä ja laula paljon, ihan vaikka päivittäin. Äänihuulesi tottuvat laulamiseen ja saavat niiden tarvitsemaa huoltoa kunhan pidät huolen siitä, ettet sorru huutamaan.

3. Hyräile esim. hmm lyhyitä melodioita vaikkapa kolmen sävelen alueella pitäen huulet kevyesti kiinni toisissaan ja suussa tilan tuntu. Pidä ajatus otsassa, aivan kuin äänesi lähtisi sitä kautta soimaan. Mielikuvalla on tarkoitus pitää kurkunpää vapaana.

4. Gug-gug-guu esim. kolmen perättäisen sävelen melodiana tai ylhäältä alaspäin kulkevana kolmisointuna on ollut hyvä harjoitus muutamalle äänihäiriöistä kärsivälle opiskelijalleni.

5. Älä harjoittele pitkiä aikoja, vaan anna äänihuulten levätä välillä. 

6. Muista pitää hyvä ryhti ja pitkä niska harjoitellessasi. 

7. Hengitys kyljet levittyneinä, mutta ei liian jännittyneinä, pitää huolen siitä, että kurkunpääsi pysyy vapaana ja äänesi kehossa tuettuna sen suuriin lihaksiin. 

8. Jos laulaminen tuntuu kurkunpäässä pahalta, teet jotain väärin. Lopeta harjoittele ja juo vettä. Anna lihaksien kurkunpäässä palautua rauhassa ja pyydä opettajalta lisää ohjeita.

Entäs jos äänenmurrosta ei tulekaan???

Maailmalla on paljon esimerkkejä myös sellaisista henkilöistä, joille ei ole tullut äänenmurrosta lainkaan. Suvuissa voi olla tällaista taipumusta, että ääni jää korkeaksi 'lapsen ääneksi'. Toisinaan äänenmurros tulee myöhemmin, olemme yksilöitä tässäkin suhteessa. Olet yhtä arvokas ääneltäsi kuin sellainen, jolle äänenmurros on tuottanut kaikenlaista päänvaivaa.

Pidä huolta äänestäsi, sillä voit laulaa edelleenkin korkealta ja ole ylpeä siitä!

Tässä viisi kontratenoria. Kuuntele millainen puheääni laulajalla on ja kuuntele sitten millainen lauluääni hänellä on. Pohdi laulaako hän erilaisella laulutekniikalla vai onko hänellä luonnostaan korkea lauluääni.