Oppilaat jakautuivat 2-4 hengen ryhmiin ja etsivät itselleen soittopaikat sen mukaan kuinka he saapuivat luokkaan.
Luokassa pöydät oli siirretty syrjään ja luokassa oli tuoliryhmät nuottitelineiden ympärillä.
Ohjeet lukivat taululla: Kertaa seuraavat kitarasoinnut D, G, Em, A, A7. Harjoittele myös basso-otteet D, E, G, A. Vieressä oli kuva basson otetaulukosta, jossa oli kolme sormenpäätä piirrettynä ilman säveltä osoittavaa kirjainta.
Oppilaat menivät pesemään kätensä ilman eri kehotusta ja huomasivat, että nyt on haettava kitarat. Osa oppilaista otti kirjat ja vihot esiin, käyttivät nuottitelinettä hyväkseen, osalla ilmoitin, että kirja tai vihko voisi olla hyödyllinen tässä tehtävässä. Sanoin myös, että teitä on ryhmän jäsenten määrä opettajia, joten neuvokaa toisianne ja katsokaa, että kaikki osaavat asiat. Kävin kiertelemässä ja katsomassa eri ryhmien työskentelyä. Luokassa vallitsi tiukka harjoittelu ja sormien paikkojen etsiminen kitaran kaulalta. Sointujen sekamelska oli valtava, sillä jokainen ryhmä harjoitteli omaan tahtiinsa.
Yksi ryhmä pyysi lupaa poistua luokasta välitilaan ja he keksivät, että yksi vuorollaan menisi portaitten yläpäähän soittamaan soinnun ja kaksi muuta yrittäisi arvata mikä sointu on kyseessä. Hieno idea, varsin vaativa tosin, mutta sillä tavalla he oppivat kuulemaan, miltä eri soinnut kuulostavat. Kehotin heitä myös kertaamaan vielä tämän jälkeen tunnistamista varten sointuotetaulukot. Aivan mahtavaa työskentelyä.
Joku oppilas totesi, että "ope hei, tää ei oo ihan mun juttu", mutta oppimista tapahtui siis siinäkin suhteessa, että oppii tunnistamaan omat rajoitteensa. Kaikki tilanteet ovat siis oppimista varten hyödyllisiä, myös nekin joissa ei aina onnistu. Siten opimme tunnistamaan tilanteet, joissa vielä tarvitsemme harjoittelemista.
Mukavaa oli opettajana huomata, että oppiminen oli erilaista, kun se kaveri siinä vieressä keskittyi tarkkailemaan ja neuvoi, jos ei ihan sujunut. Ohjaamiseen minulla oli enemmän aikaa kuin aiemmin ja ryhmissä esitettiin monenlaisia kysymyksiä.
Lopuksi kävin vielä läpi ryhmissä bassoarvoituksen ja sen mitä he miettivät ratkaisuksi siihen tehtävään. Yksi oppilas mietti, ettei niitä sormia voi ainakaan soittaa yhtäaikaa, kun sillä yhdellä kielellä on kaksi sormea, joista toinen ei sitten soi. Upeaa loogista ajattelua!
Tätä lisää ainakin haluan opettajana. Arvoituksia, erilaisia ratkaisuja ja runsaasti kysymyksiä.
t. Musaope
Yläkoulun seiskojen musiikkiblogi toimii sähköisenä oppikirjana oppilaille Salon kaupungissa. Blogia ylläpitää musiikinlehtori Heidi-Tuulia Eklund
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)